Pyhän Olavin Kilta ry 100 vuotta
Ensimmäiset 80 vuottaKun Pyhän Olavin Kilta perustettiin 80 vuotta sitten, oli sillä, kuten nykyään sanottaisiin, sosiaalinen tilaus. Elettiin itsenäisyyden ensimmäistä vuosikymmentä. Kansakunnalla oli voimakas tarve korostaa omaa omalaatuisuuttaan ja koko yhteiskunnallisen kulttuurimme länsimaisia juuria. Venäjästä oli päästy eroon ja se koettiin vaaralliseksi naapuriksi, jonka uhkaa torjumaan oli valjastettava niin aineelliset kuin henkisetkin voimavarat. Olavinlinnan harmaat muurit, jotka oli aikanaan pystytetty lännen tukikohdaksi itää vastaan, hyvin symboloivat kansalaisten tuntoja ja asenteita 1920-luvun Suomessa. Näitä muureja ja torneja vaalimaan, niiden historiaa tutkimaan ja niitä esittelemään perustettiin Pyhän Olavin Kilta lokakuun 28. päivänä 1924. Perustavan kokouksen hyväksymien sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena oli Olavinlinnan historiallisten arvojen säilyttäminen, tehostaminen ja tunnetuksi tekeminen. Oma vaikutuksensa yhdistyksen syntyyn on varmasti ollut silläkin, että Turun historiallinen yhdistys oli perustettu edellisenä vuonna 1923.
Arkkitehti Sune Maconi, Pyhän Olavin Kilta ry:n perustamisajatuksen esittäjä vuonna 1924
Sune Maconi 1926, Pyhän Olavin Kilta.
Tämän jälkeen rupesivat viranomaisetkin kiinnittämään huomiota linnan historialliseen arvoon ja sen säilyttämiseen. Valtionarkeologi Johan Reinhold Aspelinin johdolla suoritettiin linnassa 1870- luvulta alkaen tutkimus- ja korjaustöitä, joiden tuloksena linna rupesi vähä kerrassaan muuttumaan romanttisista raunioista arvostetuksi historialliseksi muistomerkiksi ja suosituksi matkailukohteeksi. Erityisen sysäyksen tälle kehitykselle antoivat Olavinlinnan 400-vuotisjuhlat 29.07.1875. Juhliin oli saapunut arvovaltaisia vieraita pääkaupungista ja muualta Suomesta. Professori August Ahlqvist Oksanen piti juhlapuheen, jossa hän niin voimakkaasti painotti Suomen kulttuurivelkaa Ruotsille, että puhe synnytti kiivaan jälkipolemiikin, jossa puheen pitäjää syytettiin liiasta ruotsinmielisyydestä.Yleisen mielenkiinnon kohdistuminen Olavinlinnaan rupesi vuosikymmenten kuluessa herättämään myös savonlinnalaiset huomaamaan linnan arvon. Kaupunkiin saapuvat yhä lukuisammat matkailijat tulivat, paitsi kylpemään uudessa Kylpylaitoksessa, ennen kaikkea ihailemaan linnaa ja tutkimaan sen salaisuuksia. Linna oli yhä useampien kuvapostikorttien aiheena. Vuonna 1925 järjestetyt Olavinlinnan 450-vuotisjuhlat lähensivät kaupunkilaisia entisestäänkin linnaansa. Juhlat olivat sen ajan Savonlinnan mittakaavassa mahtavat. Presidentti Relander puolisoineen kunnioitti juhlia läsnäolollaan. Juhlapuheen piti professori Emil Nestor Setälä, Aino Ackte esitti yksinlaulua, Eino Jurkka lausui Otto Manniselta tilatun juhlarunon j.n.e. Juhlat olivat myös Kiltamme synnyn kannalta hyvin tärkeät. Juhliin valmistautuminen ja mukanaolo niiden järjestämisessä synnyttivät ne olosuhteet, jotka olivat tarpeellisia yhdistyksemme perustamiseen.
Olavinlinna 1923, POK:n arkistot
Mutta kaikella on tekijänsä. Ja Killan tekijä oli arkkitehti Sune Maconi. Hän oli opiskellessaan Teknillisessä korkeakoulussa tehnyt diplomityönsä Olavinlinnasta ja valmistuttuaan hän työskenteli Yleisten rakennusten ylihallituksen ja Muinaistieteellisen toimikunnan tehtävissä, usein myös Olavinlinnan asioissa. Hän mm. suoritti linnassa perusteelliset mittaustyöt ja laati niihin perustuvat piirustukset vastaisia korjaustöitä varten. Syksyllä 1924 hän otti yhteyttä lukuisiin kaupunkilaisiin ja esitti parissakin järjestämässään esitelmätilaisuudessa suunnitelmansa Olavinlinnaa vaalivan historiallisen yhdistyksen perustamisesta. Todettuaan hankkeella olevan riittävää kannatuspohjaa hän kutsui koolle perustavan kokouksen, joka pidettiin lokakuun 28. päivänä 1924 vanhalla Seurahuoneella. Siellä päätettiin perustaa Pyhän Olavin kilta-niminen yhdistys ja hyväksyttiin sille säännöt, jotka Sosiaaliministeriö vahvisti marraskuussa samana vuonna. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Savonlinnan lyseon historian ja äidinkielen lehtori fil. tri Onni Ilmari Lehtonen. Yhdessä Maconi ja Lehtonen panivat yhdistyksen toiminnan alulle ja ennättivät luoda sille vakiintuneet ja tuloksia tuottaneet muodot, vaikkakin heidän vaikutuksensa jäi ajallisesti lyhyeksi. Lehtonen nimittäin muutti Savonlinnasta Vaasaan jo vuonna 1926 ja Maconi kuoli kahta vuotta myöhemmin.
Pyhän Olavin Killan lahjoittajajäsenet 1924.
Killan kahdeksan vuosikymmentä jatkunut sääntöjensä mukainen työ on ollut siinä mielessä - tekisi mieli sanoa suorastaan esimerkillistä - kansalaistoimintaa, että yhdistys vapaana kansalaisjärjestönä on ollut jatkuvasti ideoimassa, saattamassa liikkeelle ja osaltaan rahoittamassakin Olavinlinnaan liittyviä hankkeita ja jatkanut sitä aina niin kauan, kunnes yhteiskunta, tavallisimmin valtiovalta, on ruvennut omimaan tehtävää itselleen. Tällaisista hankkeista mainittakoon esimerkkeinä linnan sisustaminen, rakennushistorialliset tutkimukset, museotoiminta, yleisön opastaminen, juhlien ja esitelmätilaisuuksien järjestäminen ja linnaa esittelevien julkaisujen toimittaminen. Sitä mukaa kun Olavinlinnaan kohdistuvien hankkeiden määrä on vähentynyt, valtion ruvetessa huolehtimaan niistä entistä enemmän, Kilta on muuttunut luonteeltaan enemmän paikalliseksi historialliseksi yhdistykseksi, jonka toimipiiriin kuuluu, Olavinlinnan ohella, Itä-Savon historia kokonaisuudessaan, ja miksei, historian harrastuksen ylläpitäminen yleisemminkin.
Olavinlinnan 450-vuotisjuhlat heinäkuussa 1925
Kuva: Riitta Heiskasen suvun kuvia, julkaistu RH:n luvalla 25.6.2023
Uusi Suomi, 30.07.1925, nro 171, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomale…/binding/1506319…
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Pyhän Olavin Killan esitys Olavinlinnan 450-vuotisjuhlien pitämiseksi 29.-30.7.1925
Itä-Savo, 20.12.1924, nro 145, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomale…/binding/1401644…
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Ensi alkuun oli kumminkin valmistauduttava 450-vuotisjuhliin. Killan perustajajäsenten sydäntä lähellä näyttää olleen Olavinlinnan sisustaminen. Paljaiden muurien sisälle haluttiin luoda saleja kalustamalla sellaista inhimillistä lämpöä, jonka uskottiin kuuluneen linnan ilmeeseen muinaisina aikoina. Aiemmin oli jo Ahrenbergin suunnitelman mukaisesti nykyinen Kuninkaansali sisustettu renessanssityyliseksi Ritarisaliksi. Kilta puolestaan ryhtyi Maconin suunnittelemiin toimenpiteisiin tämän salin alapuolella olevan nykyisen Linnantuvan restauroimiseksi erityiseksi Killansaliksi, jota yhdistys voisi käyttää toimi- ja kokouspaikkanaan. Suunnitelma toteutettiin pikavauhtia. Lattia ja katto uusittiin, saliin rakennettiin suuri harmaakivinen uuni, seinät verhoiltiin korkeilla pystypaneleilla ja koristeltiin soihtuja jäljittelevillä sähkövalaisimilla, pitkävartisilla hilpareilla ja linnanpäälliköiden vaakunakilvillä, jotka olivat Killan ystävien lahjoittamia, ja kalustoksi hankittiin kolmiosainen pitkä pöytä ja sen viereen kuusi selkänojallista penkkiä. Penkeillä oli värikkäitä istuintyynyjä ja katosta riippui kynttilää molemmissa käsissään kantavaa neitoa esittävä lamppu. Tällä gotiikkaa jäljittevällä sisustamisella pyrittiin aikaansaamaan keskiaikaista vaikutelmaa. Kaikki oli valmista linnan juhliin mennessä. Toisena juhlapäivänä vietettiin Killansalin tupaantuliaisia 72 vieraan kanssa. Tottin ja Sturen värejä kantavat paashi-pukuiset neitoset huolehtivat kahvitarjoilusta, boolimaljat juotiin isänmaalle, tasavallan presidentille ja Pyhän Olavin killalle, esitettiin laulua ja lausuntaa sekä Killan ystävien tervehdyksiä. - Tekee mieli sanoa, että olisi ollut ihan mukavaa olla mukana. - Kun viimeinen suuri linnan restaurointityö suoritettiin 1960- ja-70- luvulla, molempien salien sisustukset uusittiin poistamalla Ahrenbergin ja Maconin romantisoinnit ja saattamalla salit yksinkertaisempaan ja alkuperäisempään asuun. Aikanaan panelointien, hilparien ja lyhtyjen tunnelma varmasti oli omiaan viehättämään linnassa kävijöitä.
Killan tupaantuliaiset v. 1925, POK:n arkistot
Jatkossakin Kilta oli varsin aktiivinen pyrkiessään tehostamaan linnan rakennusteknistä ja rakennushistoriallista tutkimusta, ja vauhdittamaan linnassa suoritettavia korjaus- ja restaurointitöitä. Muinaistieteellistä toimikuntaa painostettiin korjaamaan ison linnanpihan rappiolla oleva kasarmirakennus perustettavan museon käyttöön ja kunnostamaan Kuninkaansali kahvilaksi ja matkailuliikenteen lähtöpisteeksi. Molemmat hankkeet toteutettiin 1930-luvulla. 1950-luvulla Kilta oli panemassa alulle linnassa suoritettavat mittaus- ja tutkimustyöt, jotka olivat välttämättömiä restaurointitöiden jatkamista varten, myöntämällä tarkoitukseen omia varoja niin paljon, että tarvittavat mittapojat ja piirtäjät voitiin palkata. Työt tehtiin Museoviraston valvonnassa kolmen vuoden aikana ja ne olivat perustana linnan suurelle restauroinnille 1960- ja -70-luvulla. 1950- luvulla Kilta oli myös puuhaamassa Kirkkotornissa olevan kappelin varustamista hartaushetkien pitämistä varten ja maksoi kolmasosan restauroinnista aiheutuneista kustannuksista. Kappeli vihittiin kirkoksi kesäkuussa 1955.
Läheskään aina Muinaistieteellisen toimikunnan suhtautuminen Killan esityksiin ei ollut suopea. Silloin kun Kilta pyrki esityksillään parantamaan linnan käyttömahdollisuuksia paikallisiin tarpeisiin, toimikunta herkästi katsoi muutosesitysten kajoavan rakennushistoriallisiin arvoihin. Ristiriita oli periaatteessa sama kuin silloin, kun Olavinlinnaa ruvettiin käyttämään Oopperajuhlien järjestämiseen. Esimerkiksi Linnantuvan restauroimiseen Killan käyttöön jouduttiin hankkimaan Opetusministeriön lupa, kun Muinaistieteellinen toimikunta ei saanut myönteistä päätöstä aikaan. Aivan ilmeisesti Muinaistieteellinen toimikunta vieroksui sellaisia restaurointihankkeita, jotka olivat höystettyjä sen mielestä linnaan kuulumattomalla ritariromantiikalla. Toimikunnan mielestä linna oli arkinen ja ankaranilmeinen sotavarustus. Killan osallistuminen Olavinlinnan kunnostamiseen päättyi 1960- ja -70-luvun suureen restaurointiin. Sen jälkeen valtio on huolehtinut omastaan. Kiltaa ei siihen ole enää tarvittu.Museotoiminnan aloittaminen Olavinlinnan suojissa oli jo 1900-luvun alussa esitetty ja yleisesti hyväksytty ajatus. Varsin varhain oltiin yksituumaisia siitäkin, että museo piti sijoittaa ison linnanpihan pohjoisreunalla olevaan kasarmirakennukseen. Kantona kaskessa oli vain se, että rakennus oli rauniomaisessa kunnossa, ja sen korjaaminen museokäyttöön vaati paljon varoja. Maksumieheksi saattoi tulla kysymykseen ainoastaan valtio linnan omistajana. Määrärahan saaminen valtion menoarvioon vaati kumminkin monien vuosien ponnistukset.
P. Olavin Killan museo, POK:n arkistot
Perustamisestaan lähtien Kilta ajoi museohanketta pontevasti. Muinaistieteellistä toimikuntaa lähestyttiin kirjelmillä. Vuonna 1929 Kilta sai vaikutusvaltaista sivustatukea yrityksilleen Savon seuralta. Seuraavana vuonna järjestettiin Savonlinnassa neuvottelukokous, jossa oli edustettuna myös Kuopion Isänmaallinen seura ja kymmeniä asianharrastajia. Vuonna 1935 pidettiin Killan toimesta Savonlinnan Seurahuoneella yleinen kansalaiskokous, joka päätti lähettää Valtioneuvostolle museon perustamista esittävän kirjelmän. Mutta vasta vuoden 1938 menoarvioon Eduskunta hyvksyi hallituksen esityksestä määrärahan Olavinlinnan museota varten ja korjaustyöt vanhassa kasarmirakennuksessa voitiin aloittaa.Museota varten Kilta oli hankkinut esinekokoelman, jota jatkuvasti kartutettiin niinä vuosina, jolloin museorakennusta puuhattiin. Kerimäen nimismies Heikki Häyrynen, joka oli tunnettu vanhojen esineiden keräilijä, lahjoitti Killalle 100 esinettä käsittävän asekokoelman. Riihisaaren makasiinirakennuksesta löydettiin 200 metallirahaa, jotka liitettiin Killan kokoelmiin. Sulkavalainen nimineuvos Kalle Hämäläinen kartutti kokoelmaa runsaasti keräämällä museoesineitä maakunnasta. Hän toimi myös Killan kokoelmien hoitajana. Monet yksityiset kansalaiset tekivät Killalle esinelahjoituksia. Kokoelmien säilytyspaikaksi Savonlinnan kaupunki antoi Killan käyttöön Linnankadun varrella olevan Putka-nimellä tunnetun puurakennuksen.
Nimineuvos Kaarlo Hämäläinen Sulkavan pirttimuseon edustalla v. 1941, Sotamuseo
https://www.finna.fi/Record/sa-kuva.sa-kuva-78277?sid=4868898570
Vanhan kasarmirakennuksen korjaus valmistui vuonna 1939 ja rakennus luovutettiin Killan museon käyttöön. Kesän kuluessa museoesineet siirrettiin ja järjestettiin uusiin tiloihin ja museo avattiin yleisölle elokuun ensimmäisenä päivänä samana vuonna. Tuskin oli museon toiminta päässyt alkuun, kun sodat sen keskeyttivät. Välirauhan aikana 1940 museon tilat oli luovutettava puolustusvoimien käyttöön ja esineistö oli varastoitava, osittain linnan muihin tiloihin, osittain muualle. Vasta jatkosodan päätyttyä esineet voitiin uudelleen järjestää näytteille ja museon toiminta saattoi uudelleen alkaa.
Pyhän Olavin Killan Savonlinnan maakuntamuseolle lahjoittamien
esineiden joukossa oli myös Säämingin vuonna 1882 puretun kirkon
saarnastuoli.
Kuva: Savonlinnan maakuntamuseo
Savonlinnan museon taival osoittautui jatkossakin kivuliaaksi, sillä museon oli lopetettava toimintansa 1960-luvun alussa restaurointitöiden tieltä. Museotilat suunniteltiin muihin tarkoituksiin eikä linnasta löytynyt muitakaan tiloja museon käyttöön. Esineet oli taas siirrettävä pois linnasta ja niitä jouduttiin säilyttämään monessa eri paikassa ennen nykyisen museon valmistumista. Niiden turvallisesta säilyttämisestä huolehtiminen aiheutti Killalle monenlaista päänvaivaa. Surullisinta oli kumminkin se, ettei Savonlinnassa ollut museota. Killan johtokunta päätti lehtori Jaakko Kososen aloitteesta ryhtyä toimenpiteisiin museohankkeen vauhdittamiseksi ja 29.03.1977 järjestettiin Savonlinnassa neuvottelutilaisuus museon suunnittelun käynnistämisestä. Hetki sattui olemaan otollinen. Killan aloite johti Savonlinnan Maakuntamuseon perustamiseen. Helpotuksesta huokaisten ja tyytyväisenä Kilta saattoi luovuttaa 22.04.1981 päivätyllä sopimuksella 7662 esinettä Savonlinnan kaupungille uuteen museoon siirrettäviksi. - Kilta oli tässäkin asiassa tehnyt tehtävänsä eikä sitä enää siihen tarvittu.
Pyhän Olavin Kilta ry:n kokoelman lahjoitustilaisuus Savonlinnan museolle 1981 Savonlinnan Hotelli Casinolla. Puhumassa museolautakunnan puheenjohtaja Heikki Jartti.
Kuva: Itä-Savo/ Savonlinnan
maakuntamuseon kokoelma
Sääntöjen mukaan Killan tehtäviin kuului myös linnan historiallisten arvojen tunnetuksi tekeminen. Tässä tarkoituksessa ilmestyi jo linnan 450-vuotisjuhliin Sune Maconin toimittama, kustantama ja suurimmaksi osaksi kirjoittama teos Pyhän Olavin linna, hajamerkintöjä linnan historiasta . Sotien jälkeen Kilta rupesi toimittamaan, kustantamaan ja myymään linnan opaskirjaa. Aikajärjestyksessä toisen kirjoitti Killan pitkäaikainen puheenjohtaja kauppaneuvos Juhani Auvinen. Opasta myytiin myös ruotsin-, saksan- ja englanninkielisinä käännöksinä. Restaurointitöiden päätyttyä 1975 Kilta julkaisi uuden opaskirjan, jonka kirjoitti Olavinlinnan tutkija ja tuntija maisteri Antero Sinisalo.Killan tähtäimessä oli kaiken aikaa ensi sijassa linnan historian aikaansaaminen. Useissa eri yhteydenotoissa ja keskusteluissa kävi ilmi, että linnan menneisyydessä oli itse asiassa kaksi toisistaan erotettavaa tutkimuskohdetta: 1. linnan rakennushistoria ja 2. linnan tapahtumahistoria. Ensimmäisenä päästiin toteuttamaan jälkimmäistä. Professori Helge Pohjolan-Pirhonen lupautui kirjoittajaksi. Teos julkaistiin Killan kustantamana vuonna 1973 ja se sai nimekseen Olavinlinnan historialliset vaiheet. Muhkeassa kirjassa on 849 sivua ja se on linnan historiaan perehtyjän perusteos ja käsikirja. Linnan rakennushistorian kirjoittaminen annettiin fil. maisteri Antero Sinisalon tehtäväksi. Hän oli jo ennakkoon Museoviraston virkamiehenä ja restaurointitöitä varten suoritetun tutkimustyön johtajana perusteellisesti perehtynyt aiheeseen. Hän jakoi Olavinlinnan rakentamisen vaiheet kahteen osaan: 1. perustamisesta Suureen Pohjan sotaan ja 2. Suuresta Pohjan sodasta nykypäiviin. Jälkimmäinen osa ilmestyi Killan kustantamana vuonna 1986. Antero Sinisalon työn keskeytti hänen kuolemansa. Ensimmäisen osan kirjoittamisesta Kilta teki sopimuksen Museoviraston paikallisen virkamiehen ja tutkijan Matti Laamasen kanssa. Se on viimeistelyä vailla valmis.
Helge Pohjolan-Pirhosen kirjoittama Olavinlinnan historialliset vaiheet
Julkaisutoiminnan lisäksi Kilta on yrittänyt tehdä linnan arvoja tunnetuksi järjestämällä esitelmätilaisuuksia. Tavaksi tuli, että aina vuosikokouksen yhteyteen Kilta järjesti tämmöisen tilaisuuden, mutta myös muulloin, milloin vain otollinen tilaisuus ilmaantui, Kilta tarjosi savonlinnalaisille historia-aiheisen esitelmän. Esitelmien aiheet liittyivät useimmiten Olavinlinnaan, sen historiaan, rakennusvaiheisiin ja restaurointiin, mutta myös muita aiheita käsiteltiin, paikkakunnan historiaa, museotoimintaa tai muuten vain historiallisesti mielenkiintoista asiaa. Esitelmien pitäjistä mainittakoon Helge Pohjolan-Pirhonen ja Antero Sinisalo, linnatutkijat Knut Drake ja Elias Härö, akateemikko Kustaa Vilkuna ja historiantutkijat Kaarlo Virilander, Kauko Pirinen ja Olli Vehviläinen - useiden savonlinnalaisten historianharrastajien ohella.Esitelmätilaisuuksien lisäksi Kilta on vuosien saatossa ollut järjestämässä monenlaista muutakin toimintaa tavallisimmin Olavinlinnan merkeissä. Mukana oltiin järjestämässä linnan 450-vuotisjuhlia vuonna 1925. Vuonna 1930 tuli kuluneeksi 900 vuotta Pyhän Olavin eli Norjan kuninkaan Olavi Haraldinpojan kaatumisesta Stiklestadin taistelussa heinäkuun 29. päivänä 1030. Yhdessä Savon seuran kanssa Kilta järjesti tuona Savonlinnan kaupungin vuotuisena juhlapäivänä tavallista upeamman Olavinpäivän juhlan. Mukana oli kolme ministeriä ja Skandinavian maiden lähetystöjen edustajat. Professorit Leo Harmaja ja Martti Ruuth puhuivat ja kenraali Aarne Sihvo piti esitelmän Olavinlinnan sotilaallisesta merkityksestä. Kuoro esiintyi, oli yksinlaulua ja lausuntaa.Linnan 500-vuotisjuhlien järjestämiseen vuonna 1975 Kilta osallistui yhdessä valtiovallan kanssa. Pääjuhlassa heinäkuun 29. päivänä esitettiin Killan toimesta hankittu kanttori Esko Solasaaren säveltämä juhlakantaatti säveltäjän itsensä johtamana. Vuosikaudet Kilta vastasi kesäisen Olavinjuhlan järjestämisestä sen jälkeen kun Kylpylaitos oli tehtävästä luopunut 1930-luvulla. Juhlien ohjelmana oli puheita ja esitelmiä, musiikkiesityksiä ja Savonlinnan teatterin ja Vapaaopiston näytelmäpiirin ja vierailevien taiteilijoiden esittämiä lukuisia täyspitkiä näytelmiä. Järjestipä Kilta yhdessä Itä-Savon Nuorisoseurojen liiton kanssa kilpailun Olavinlinna-aiheisten näytelmien aikaansaamiseksi. Tuloksena oli monta näytelmää, joita esitettiin Olavinjuhlissa 1960- luvulla.Valtiovallan ruvettua huolehtimaan Olavinlinnasta on Killan toiminta suuntautunut viime vuosikymmeninä yhä enemmän kotiseutuhistoriallisiin aktiviteetteihin. Sääntöjäkin muutettiin vuonna 1982 siihen suuntaan lisäämällä yhdistyksen tavoitteisiin Savonlinnan kaupungin ja Itä- Savon historian tutkiminen ja tunnetuksi tekeminen sekä historian harrastuksen lisääminen ja toimintamuotoihin aloitteiden tekeminen kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten ja muistomerkkien säilyttämisestä sekä dokumentointikuvauksen suorittaminen .Killan toimeksiannosta Savonlinnan Fotokerhon työryhmä suoritti useiden kaupunginosien dokumentointikuvausta vuosina 1980-83, jolloin saatiin tallennettua monta sellaista rakennusta ja kaupunkinäkymää, joita ei enää ole. Kuvat luovutettiin myöhemmin museolle. Vuonna 1983 Linnankatu 11 ja 13 rakennuksia uhkasi purkaminen. Killan suojeluesityksestä saatiin aikaan toimenpidekielto, jonka ansiosta nykyinen Saima-talo ja sen viereinen rakennus saatiin pelastettua jälkipolvien ihasteltaviksi ja käyttöön.Myöhemminkin Kilta on ollut aktiivinen rakennussuojeluasioissa mm. Kaupungintalon ja Kalliolinnahuvilan kohtaloa punnittaessa. Killan toimesta on tutkittu Talvisalon ortodoksisen hautausmaan hautakivien tekstit, järjestetty opastettuja kiertokävelyjä Savonlinnan historiallisessa keskuksessa, Talvisalon hautuumaalla ja Kasinosaarilla. Yhä useammin Killan järjestämissä esitelmätilaisuuksissa aiheina ovat olleet paikallishistorialliset tutkimuskohteet. Esimerkkeinä mainittakoon Salama-laivan entisöinti ja museointi, Savonlinnan kylpylaitos, Savonlinnan laivaliikenne ja Itä-Savosta löytyneet rajamerkit. Puruveden Käräjäkalliolle, jossa rajarauhoja on solmittu, on Sulo Strömbergin aloitteellisuuden tuloksena kiinnitetty muistolaatta.
.jpg)
Savonlinnan maakuntamuseon johtaja Mirjam Kosunen ja Killan
kunniajäsen sekä palkittu arkeologian harrastaja Sulo Strömberg (
1941- 2012 ) tarkastelevat Sulon löytämää kuppikiveä.
Kuva: Timo Auvinen
Toimintansa rahoittamiseen Killalla on ollut käytettävänään varoja eri aikoina hyvin vaihtelevasti. Jäsenmaksutulot ovat aina olleet varsin vaatimattomat, mutta muitakin - huomattaviakin - tulolähteitä Killalla on ollut. Vuonna 1925 restauroituun Killansaliin yhdistys sai luvan kantaa pääsymaksua. Opastuksesta ja korttien myynnistä kertyi myös varoja. Nämä tulolähteet Kilta menetti vuonna 1933, jolloin ne siirtyivät Suomen Matkailuliitolle. Samassa yhteydessä Killalle kumminkin luvattiin 20 % linnan pääsymaksutuloista käytettäväksi linnan entisyyden valaisemista edistäviin tarkoituksiin. Tästä muodostui vuosikymmeniksi huomattava ja varma tulolähde, joka teki mahdolliseksi Killan monet varoja vaatineet hankkeet, kuten esim. linnan restaurointitöiden aloittamisen ja linnan historian aikaansaamisen. Lisäksi Killalla oli oikeus kantaa museon pääsymaksua niin kauan kuin se toimi Killan omistuksessa. Olavinlinnan opaskirjasten kustantaminen ja myyminen on ollut myös Killalle taloudellisesti kannattavaa. Linnan restaurointitöiden yhteydessä vanha hoitosääntö kumminkin kumottiin ja Kilta menetti oikeutensa osaansa linnan pääsymaksutuloista. Opaskirjojen toimittaminen ja myynti on myös siirtynyt pois Killalta Museoviraston hoitoon. Näiden ratkaisujen myötä Killan tulot ovat ratkaisevasti pienentyneet eikä Killalla ole enää mahdollisuuksia ryhtyä taloudellista panostusta edellyttäviin hankkeisiin - ei ainakaan ilman ulkopuolista avustusta. Tässäkin Kilta on tehnyt tehtävänsä eikä sitä enää tarvita.Eikö Kiltaa sitten enää muka tarvita? Tahallani olen käyttänyt tuollaista provokatiivista ilmaisua. Tässäkin pätee tuo moneen yhteyteen sopiva toteamus: Ellei Kiltaa olisi, se pitäisi pikimmiten perustaa. Kuten olen yrittänyt esittää, Kilta on ollut kahdeksankymmenen vuoden ajan varsin tarpeellinen instituutio Savonlinnassa, eikä mikään viittaa siihen suuntaan, että tulevaisuudessa olisi jotenkin toisin. Vapaana kansalaisjärjestönä Kilta pystyy joustavasti reagoimaan ajan haasteisiin. Oman maakunnan historiallisen kehityksen tutkiminen on aina ajankohtaista ja omien juurien etsiminen innostaa sukupolvesta toiseen. Kilta on ollut monesti suunnannäyttäjänä ja on sitä varmasti vastaisuudessakin.
Pyhän Olavin Kilta 2004 -2014Killan 80-vuotisjuhlia vietettiin arvokkaalla juhlaseminaarilla Olavinlinnassa 30.10.2004, johon sisältyi esitelmiä Olavinlnnan historiasta. Killan 80-vuotishistoriikin esitti rehtori Pentti Salervo, joka pitkäaikaisena Killan jäsenenä ja puheenjohtajana kutsuttiin kunniajäseneksi.Toiminnan monipuolistamiseksi kehiteltiin useita erityyppisiä tapahtumia, jotta pidemmällä tähtäimellä voitaisiin tarjota jäsenistölle mielenkiintoista toimintaa. Esimerkkinä tällaisesta tapahtumasta voidaan mainita yhdessä Maakuntamuseon kanssa järjestetty Paikallishistoriapäivä, johon oli kutsuttu Savonlinnan seudun historianopettajat, kulttuurisihteerit, kirjastotoimenjohtajat sekä seudulla toimivien paikallishistoria yhdistysten edustajia. Tilaisuuteen osallistui peräti 103 henkilöä. Julkisuuden lisäämiseksi toteutettiin aluelehti Savonmaan Pyhän Olavin Päivän erikoisnumeron osana Killan toimintaa ja Pyhää Olavia esittelevä liite.Olavinlinnan nimikkopyhimys on toiminut monella tapaa Killan toiminnan innoittajana. Vuonna 2006 käynnistettiin ”pässinpeijaiset” Killan jäsenten (avec) omaksi Olavinpäivän juhlaksi. Lounastilaisuudeksi muuttunut tapahtuma on pitänyt sisällään myös mielenkiintoisia esitelmiä. Olavinpäivän ”peijaisissa” Kilta on saanut vieraakseen Helsingin Savonlinna-seuran jäseniä, jotka ovat olleet Savonlinnassa jakamassa omaa tunnustuspalkintoaan Mustaa pässiä. Viime vuosina peijaiset ovat olleet avoimet kaikelle yleisölle.Vuoden 2006 toimintaan liittyy kaksi matkaa, jotka tehtiin Suvorovin jalanjäljille. Ensimmäinen matka suuntautui toukokuussa Etelä-Karjalaan ja Kymenlaaksoon. Toinen matka suunnattiin syksyllä Pietariin, jossa tutustuimme muun ohella Suvorov-museoon. Killan vuosittaiset kevätretket ovat suuntautuneet kotiseudun mielenkiintoisiin kohteisiin ja ne ovat tarjonneet eri seutujen aktiiveille tuoda esiin omia tarinoitaan seudun menneisyydestä.Pyhän Olavin Killan toiminnassa yleisöluentojen järjestäminen on ollut aina näkyvä osa toimintaa. Hyvä esimerkki tästä on vuosina 2007 ja 2008 pidetty luentosarja itsenäistyvä Suomi, joka oli osa Meijän kulttuuri liikuttaa – hanketta. Luennot järjestettiin yhteistyössä Savonlinnan Maakuntamuseon kanssa. Vuosina 2012 ja 2013 järjestettiin syksyiset luentosarjat yhdessä kesäyliopiston, maakuntamuseon ja museoviraston kanssa. Yhteistyö ja konsepti todettiin toimivaksi ja jatkoa seuraa ainakin 2014.Pyhän Olavin Killan toiminnassa, niin kuin kai kaikkien yhdistysten toiminnassa, hyvät yhteistyökumppanit ovat ensi arvoinen voimavara. Olavinlinnaan toiminnan ylläpidosta vastaava Museovirasto on antanut Kiltamme toiminnalle monesti ulkoiset puitteet. Vastavuoroisesti Kilta on ollut mukana Olavinlinnan tapahtumajärjestelyissä. Viimevuosilta voidaan mainita Tuomaan markkinat ja Linnan loppiainen.Pyhän Olavin Killan 90-vuotinen toiminta on kuitenkin ollut mahdollinen nimenomaan siksi, että Killan jäsenkunta on muodostunut kotiseutunsa historiasta ja menneisyydestä kiinnostuneista pyyteettömistä ihmisistä. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan kirjata historian aikakirjoihin se, että Kilta valitsi toiseksi kunniajäsenekseen Sulo Strömbergin, joka innokkaana paikallishistorian harrastajana on rikastuttanut käsitystämme Savonlinnan seudun rajoista, jääteistä ja monista kansanperinteeseen vaikuttaneista asioista ja ilmiöistä.2010-luvulle tultaessa päivitettiin Killan ilmettä myös uusien tiedonjakeluvaatimuisten mukaisesti ja Kilta sai ensimmäiset verkkosivut, toki vaatimattomat, mutta kuitenkin toimivat.Killan julkaisusarjaan saatiin saatiin jatkoa, kun Jukka Torvelaisen tutkielma ”Kaksoiskotkan katveessa – 21. Savonlinnan Reservikomppania 1881-1901” julkaistiin vuonna 2012. Samana vuonna Kilta julkaisi Itä-Savo lehden kanssa liitteen ”Savonlinna 1912”, jonka sisällöstä suurelta osin vastasivat paikkakunnan emerita toimittajat ja prof. Pentti Savolainen. Liite sai paljon huomioita ja ilman sitä oopperajuhlien alkutaivapaleen tapahtumat olisivat jääneet vähemmälle huomiolle. Tässä yhteydessä kerättiin Killan toimesta kopiot kaikista paikallisista ja Helsingin lehtien artikkeleista, jotka käsittelivät ensimmäisiä oopperajuhlia. Monet tutkijat ovat jo päässeet hyödyntämään tätä kokoelmaa.Vuosina 2011-2013 Kilta yhdessä maakuntamuseon ja Savonlinnan Fotokerho ry:n kanssa toteutti mittavan Muuttuva Savonlinna -hankkeen, jossa koottiin tuhansia vanhoja valokuvia ja otettiin satoja uusia Savonlinna kuvia museon arkistooon. Samaan aikaan kartoitettiin tietoja Savonlinna filmeistä ja niitä myös digitoitiin sekä kopiotiin museon arkistoihin. Hankkeen tuotoksena valmistui kuvateos Muuttuva Savonlinna, filmikooste, suosittu näyttely museossa ja Itä-Savo lehden avaamat Muuttuva Savonlinna nettisivut. Savonlinnan kaupunki sain teoksesta oivan 375 -vuotis syntymäpäivälahjan. Kuvateoksen myynti tuotti myös mukavan pesämunan ja se antaa Killalle mahdollisuuden uusiin toimiin.Sekä luentosarjoihin, että Muuttuva Savonlinna-hankkeeseen saatiin merkittävää tukea Suomen kulttuurirahaston Etelä-Savon Rahastolta.2010-luvulla Kilta on edelleen osallistunut aktiivisesti erilaisten tapahtumien järjestämiseen yhdessä museoviraston, maakuntamuseon ja kaupungin muiden toimijoiden kanssa. Olavinlinna on edelleen Killan toiminnan fokuksessa, mutta perustamisestaan lähtien myös Savonlinnan maakuntamuseo on ollut Killan ystävyysseura. Museo on laajempi ja ammattimaisempi jatkumo Killan aloittamaan toimintaan paikallishistorian vaalijana ja erinomainen esimerkki menneiden polvien kaukonäköisyydestä taltioida aikansa arvokasta sisältöä.
Kilta osallistuu aktiivisesti eri tapahtumien järjestelyihin
Savonlinnan muiden yhdistysten kanssa. 2012 Kilta kutsui Rautpohjan
Tykkikerhon ampumanäytökseen Savonlinnan Syystulille. Kuvassa
tykkikerhon ja tanssiryhmä Linnanneitojen jäseniä.
Kuva: Timo Auvinen
Killan tärkein tehtävä on osata visioida, löytää ja vaalia niitä asioita, esineitä, tapoja tai kulttuuria, joita savonlinnalaiset seuraavan 90 vuoden kuluttua tulevat menneisyydestään arvostamaan. Sen myötä tulevat polvet aikanaan näkevät ja kokevat paikkakuntansa menneisyyden omilta instituutioiltaan ja laitteiltaan, mitä se silloin tulevatkin olemaan. Kuten Pentti Salervo totesi, jos Pyhän Olavin Kiltaa ei olisi, se pitäisi pikimmiten perustaa. Killan 90-vuotinen ansiolista todistaa, että riippumaton kansalaisjärjestö on hallinnollisesti sekä toiminnallisesti joustava ja merkittävä yhteiskunnallinen resurssi.Pyhän Olavin Kilta ry
Pyhän Olavin Kilta 1924-1984 >>
**********
Pyhän Olavin Kilta ry – ensimmäiset 80 vuotta on kunniajäsen Pentti Salervon esitelmä Killan 80 - vuotisjuhlissa vuonna 2004.
Pyhän Olavin Kilta 2004 – 2014 on ent. puheenjohtajan Olli Auvisen ja nykyisen kunniapuheenjohtajan Timo Auvisen koostama Killan 90-vuotisjuhliin vuonna 2014.
Historiikin kuvitus ja julkaisu / KLiljeström marraskuu 2024 #pok100
Juhlavuotensa kunniaksi Pyhän Olavin Kilta julkaisee digitaalisena:
HELGE POHJOLAN-PIRHONEN
Olavinlinnan historialliset vaiheet
Julkaissut
PYHÄN OLAVIN KILTA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti