Olavinlinnan inventaario vuodelta 1499

Ruokaa, ruutia ja rukouksia –
Olavinlinnan inventaario vuodelta 1499

Olavinlinna ennen 1870-luvun restaurointia. Oscar Kleineh: Olavinlinna, 1870.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Kleineh,_Olavinlinna.jpg

Millaiselta Olavinlinna näytti sisältä runsaat viisisataa vuotta sitten? Muureista ja torneista voi päätellä paljon linnan puolustuksesta, mutta arkisen elämän jäljet ovat vaikeammin tavoitettavissa. Mitä linnassa syötiin, millaisia töitä siellä tehtiin ja mitä sen varastoissa säilytettiin?

Syyskuun 14. päivänä 1499 laadittu omaisuusluettelo avaa näihin kysymyksiin harvinaisen konkreettisen näkymän. Sen riveillä esiintyvät rinnakkain savustetut lihat, olutvarastot, kuparikattilat, tykit, työkalut ja kappelin kirjat. Yhdessä ne muodostavat kuvan linnasta, jonka toiminta edellytti puolustuksen lisäksi jatkuvaa huoltoa, ruoantuotantoa, käsityötä ja uskonnollisen elämän ylläpitämistä.

Olavinlinnan perustamisvuodesta 1475 oli tuolloin kulunut vasta 24 vuotta. Inventaario kertoo siis linnan varhaisista vuosikymmenistä, jolloin sen päivittäiseen toimintaan tarvittiin jo huomattava määrä erilaisia tarvikkeita.

Omaisuus vaihtoi vastuunkantajaa

Asiakirjan mukaan Bengt Bengtsson luovutti herransa Sten Sturen puolesta ritari Erik Turessonille Olavinlinnan luetteloidun omaisuuden. Päivä oli kirkollisessa kalenterissa Pyhän ristin ylentämisen päivä.

Luettelo liittyi näin konkreettiseen luovutustilanteeseen: oli kirjattava, mitä vastaanottajalle annettiin. Sen tarkoituksena ei ollut kuvata linnan elämää myöhemmille lukijoille. Juuri tästä syystä se on niin kiinnostava. Tavaroiden määrät ja nimitykset tuovat näkyviin asioita, jotka saattoivat aikalaisille olla itsestään selviä mutta jotka muuten jäisivät helposti historian suurten tapahtumien varjoon.

Asiakirjan lopussa Bengt Bengtsson pyysi Knuut Possea sinetöimään sen, koska hänen herransa sinetti ei ollut paikalla. Tämä pieni yksityiskohta muistuttaa luettelon virallisesta tehtävästä. Kyse oli omaisuudesta ja vastuusta, joiden siirtyminen tuli vahvistaa.

 Hausen, Reinhold (toim.) (1930). Finlands medeltidsurkunder. Sjätte delen: 1496–1508. Helsingfors: Statsarkivet. Digitaalinen aineisto. Kansallisarkisto, Diplomatarium Fennicum. Saatavilla: narc.fi

Varastoissa oli viljaa, lihaa ja kalaa

Ruokatarvikkeiden luettelo on monipuolinen. Linnassa oli viisi lästiä jauhoja, viisi lästiä maltaita, kaksi lästiä kauraa ja punta vehnää. Lisäksi karjapihan yhteydessä mainittiin kaksi lästiä kylvettyä ruista. Jälkimmäinen tieto koskee kylvömäärää, joten sitä ei voi laskea yhteen valmiina varastoidun viljan kanssa.

Lihavarastoihin kuului 50 savustettua nautaa, sata savustettua lammasta ja sata sianlihakylkeä. Eläviä nautoja, lampaita ja sikoja oli kutakin kaksikymmentä. Sikojen joukossa mainittiin sekä nuoria että vanhoja eläimiä. Lisäksi luettelossa oli viisitoista hanhea ja yksitoista työhevosta.

Kalavarastoissa oli lahnaa ja haukea, suolakalaa, lohta sekä skoonelaista silliä. Voita kirjattiin neljä tynnyriä. Eri tavoin säilytetyt elintarvikkeet osoittavat, kuinka keskeistä varastointi oli linnan huollolle. Ruokaa täytyi olla käytettävissä myös silloin, kun tuoreita tarvikkeita ei saatu heti lisää.

Määrät herättävät helposti kysymyksen siitä, kuinka monta ihmistä linnassa asui ja kuinka pitkäksi ajaksi ruoka riitti. Inventaario ei kuitenkaan anna tähän suoraa vastausta. Se ei ilmoita ruokittavien määrää eikä varastojen suunniteltua käyttöaikaa. Myös vanhat mittayksiköt, kuten lästi, punta ja laivapunta, vaativat aikakauden ja tavaralajin mukaista selvittämistä ennen muuntamista nykyisiksi mitoiksi.

Olutta ja leipää eri tarpeisiin

Luettelossa eroteltiin useita olut- ja leipälaatuja. Herrainolutta oli seitsemän lästiä, humalaolutta yksi lästi ja arkikäyttöön tarkoitettua spisöl-olutta niin ikään yksi lästi. Spisbröd-leipää oli lästi ja kahdeksan tynnyriä, herrainleipää kolme tynnyriä.

Nimitykset tuovat esiin ruokahuollon sisäisiä eroja. Kaikkea olutta tai leipää ei käsitelty yhtenä ja samana tuotteena, vaan laadut erotettiin toisistaan myös omaisuutta kirjattaessa. Luettelo ei silti kerro yksityiskohtaisesti, kenelle eri tuotteita tarjottiin tai millaisissa tilanteissa niitä käytettiin.

Linnantuvan esineistö tekee ruokailun ympäristöstä hieman näkyvämmän. Siellä oli kolme pöytäliinaa, kolme kynttilänjalkaa ja kuusi penkkityynyä sekä erilaisia ruokailuastioita ja puuastioita. Suurten varastomäärien rinnalla nämä pienet tiedot tuovat lähelle tilan, jossa ihmiset kokoontuivat ja aterioivat.

Keittiöstä pajaan ja vesille

Ruoan valmistaminen vaati oman välineistönsä. Keittiössä ja muualla linnan tarpeisiin oli neljätoista kuparikattilaa, pieni pata, huhmar survimineen, kaksi paistinpannua, paistinvarras, kaksi halsteria ja tulirauta.

Linnan toiminta ulottui kuitenkin paljon keittiötä laajemmalle. Inventaario mainitsee panimovälineistön, täydellisen sepänpajan varustuksen ja tynnyrintekijän työkalut. Näiden perusteella linnan huoltoon kuului valmiiden tuotteiden varastoinnin lisäksi valmistamista ja kunnossapitoa. Astioiden, välineiden ja muiden tarvikkeiden käyttö edellytti osaavia tekijöitä.

Viljan käsittelyä varten oli hevoskäyttöinen mylly ja kolme käsimyllyä. Kalastukseen liittyivät kolme kokonaista nuottaa ja kuusi tuulasta. Vesillä liikkumiseen oli proomu, kaksi jahtia ja kaksi kamossi-nimistä venettä.

Näin luettelo liittää linnan myös sitä ympäröiviin vesistöihin. Veneet ja kalastusvälineet kuuluivat samaan toiminnalliseen kokonaisuuteen kuin ruokavarastot, työhevoset ja käsityökalut.

Puolustus tarvitsi ruutia ja työvälineitä

Sotilaallinen varustus näkyy luettelossa selvästi. Linnassa oli yhdeksän stenbyssor-tykkiä eli kiviammuksia ampuvaa tykkiä, tynnyri ruutia, erilaisia valettuja ammuksia ja lyijykappale. Lisäksi mainittiin kymmenen tynnyriä ampumatarviketta nimityksellä styckat pil. Ilmauksen täsmällinen merkitys vaatii lisäselvitystä.

Suojavarusteisiin kuului kuusitoista kräfta-tyyppistä vartalopanssaria, neljätoista rautakypärää sekä muita panssariosia. Vanhojen asetermien tulkinnassa on oltava tarkkana, sillä nykykielinen nimitys ei aina vastaa yksiselitteisesti keskiaikaisen luettelon sanaa.

Aseiden rinnalla kirjattiin niiden huoltoon ja ammusten valmistamiseen liittyviä välineitä: ruutimylly, kolme rautakauhaa ammusten valamiseen ja kaksi hakapyssyn ammusten valumuottia. Myös kaksi raudoitettua nuoliarkkua mainittiin.

Työkalujen joukossa oli kolmekymmentä kivihakkua, neljä veistokirvestä, kolme lapiota, kaksi rautakankea, kaksi moukaria ja rautakiila. Ne muistuttavat siitä, että linnan toimintakyky riippui myös raskaasta arkisesta työstä. Rakenteita, varusteita ja käyttöesineitä oli pystyttävä korjaamaan ja ylläpitämään.

 Hausen, Reinhold (toim.) (1930). Finlands medeltidsurkunder. Sjätte delen: 1496–1508. Helsingfors: Statsarkivet. Digitaalinen aineisto. Kansallisarkisto, Diplomatarium Fennicum. Saatavilla: narc.fi

Kappelin kirjat ja arvokkaat esineet

Oman kiinnostavan kokonaisuutensa muodostaa kappelin esineistö. Luettelossa mainitaan kaksi kullattua monstranssia, joista toinen oli hopeaa ja toinen kuparia, sekä kaksi kalkkia, hopearisti ja kolme messuvarustusta alttarivaatteineen.

Kirjoja oli useita: kaksi pergamenttista ja yksi paperinen messukirja, paperiset graduale ja antifonaario sekä pergamenttiset käsikirja, psalttari ja sekventiaario. Näiden lisäksi mainittiin kelloja, messinkisiä kynttilänjalkoja, kuorikaapu, liturgisia tekstiilejä, suitsutusastia ja kuparinen krisma-astia. Esineistö osoittaa, että uskonnollista toimintaa varten oli varattu monipuoliset varusteet.

Erityisen kiinnostavia ovat Neitsyt Marian ja Pyhän Olavin maininnat. Painetun lähde-edition toimittaja on täydentänyt niihin liittyvän, kuvapatsaisiin viittaavan sanan epävarmana. Maininta on arvokas, mutta sen perusteella ei voida kuvata mahdollisten veistosten ulkonäköä, kokoa tai tarkkaa sijaintia.

Luettelon loppupuolella esiintyvät myös vanginrauta, kuusi kahletta ja rikkoutunut panimopannu. Niiden sijainti tekstissä ei yksin osoita, että ne olisivat kuuluneet kappeliin.

Yksi päivä linnan pitkässä historiassa

Vuoden 1499 inventaario on välähdys Olavinlinnan omaisuudesta tietyllä hetkellä. Se ei kerro kaikkea linnan asukkaista, heidän työstään tai keskinäisistä suhteistaan. Esineiden takaa voi silti hahmottaa monenlaisia tehtäviä: ruoan valmistamista, eläinten hoitamista, kalastusta, käsityötä, puolustuksesta huolehtimista ja jumalanpalveluselämän ylläpitämistä.

Luettelon erityinen voima on sen konkreettisuudessa. Tykit ja panssarit kertovat puolustuksesta, mutta kattilat, penkkityynyt ja käsimyllyt näyttävät, mitä elämän jatkuminen muurien sisällä edellytti. Kappelin kirjat ja hopearisti puolestaan avaavat näkymän linnan uskonnolliseen elämään.

Olavinlinna piirtyy esiin paikkana, jossa sotilaallinen valmius ja jokapäiväinen toimeentulo olivat läheisesti sidoksissa toisiinsa. Syyskuussa 1499 tämä kokonaisuus kirjattiin tavaroiksi ja määriksi. Nyt samat rivit auttavat meitä näkemään kivimuurien sisällä toimineen yhteisön.

Lähde: Finlands medeltidsurkunder VI, nro 4847, s. 152–153; Diplomatarium Fennicum, DF 4847. Teksti perustuu asiakirjasta laadittuun suomenkieliseen selostukseen ja valikoivaan sisältökoosteeseen. 

Kuva: 
Olavinlinna ennen 1870-luvun restaurointia. Oscar Kleineh: Olavinlinna, 1870.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Kleineh,_Olavinlinna.jpg

Taidesäätiö Meritan kokoelma. Kuvalähde: Wikimedia Commons, public domain.

Käytetty lähdeaineisto: Olavinlinnan historialliset vaiheet POK-facesarja\Olavinlinnan_inventaario_1499.pdf

Tekoälyn käyttö: Suomenkielisen selostuksen ja sisältökoosteen laatimisessa on käytetty ChatGPT-tekoälyä. Kooste perustuu julkaistuun vuoden 1499 inventaarioasiakirjaan (FMU VI, nro 4847). Vanhan ruotsin sanaston tulkintoihin liittyy epävarmuuksia, jotka on merkitty tekstiin.

Julkaisija on tarkistanut tekstin ja vastaa sen sisällöstä.

30.10.2026 POK / KL